Verner Gustafsson
| Verner Gustafsson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. kesäkuuta 1890 Vihti |
| Kuollut | 1. huhtikuuta 1959 (68 vuotta) Sammatti |
| Jääkäri | |
| Liittymispäivämäärä | 27. helmikuuta 1915 |
| Komppania | 1.K ja 2.KKK |
| Taistelut jääkäriaikana |
Misse-joki, Riianlahti ja Aa-joki |
| Korkein arvo jääkäriaikana |
Zugführer |
| Palasi Suomeen | 25. helmikuuta 1918 |
| Arvo Suomeen tultaessa |
Kapteeni |
| Korkein sotilasarvo | Kenraalimajuri |
Gustaf Verner Jeremias Gustafsson (26. kesäkuuta 1890 Vihti – 1. huhtikuuta 1959 Sammatti) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri.[1][2]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Gustaf Adolf Gustafsson ja Vilhelmiina Hagman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 oopperalaulaja Annie Margaretha (Greta) von Haartmanin kanssa.[1][2] Diplomaatti Paul Gustafsson oli heidän poikansa.[3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän suoritti yksityisesti viidennen luokan vuosina 1906–1907 ja kahdeksannen luokan vuonna 1927 Helsingin suomalaisessa lyseossa. Hän jatkoi opintojaan Hannoverin Georg Steffen kauppaopistossa vuosina 1907–1908. Hän suoritti opintomatkan Englantiin vuonna 1914. Hän suoritti opintomatkan Saksaan tutustumaan armeijan virkapukujen valmistukseen vuonna 1922 ja Englantiin, Tanskaan ja Ruotsiin perehtymään armeijan pesulaitoksiin, leipomoihin, keittiöihin, intendentuurihenkilökunnan koulutukseen ym. vuonna 1924. Hän suoritti Ranskan intendentuurikorkeakoulussa (Ecole suprieure de Fintendance) Pariisissa valmistavan kurssin vuonna 1925 ja täydellisen kurssin vuosina 1927–1929. Hän teki opinto- ja tutustumismatkan Viroon, Puolaan ja Unkariin vuonna 1934, Kreikkaan vuonna 1935 ja Sveitsiin ja Saksaan vuonna 1937.[1][2]
Opintojen jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opintojensa jälkeen hän toimi Hannoverissa Harke & Co:n rauta- ja koneliikkeen palveluksessa vuonna 1909 ja Helms & Co:n sähköliikkeen palveluksessa vuonna 1910, Suomeen palattuaan hän toimi G. F. Stockmann oy:n palveluksessa Helsingissä vuosina 1911–1913 ja Saksaan palattuaan Kussel & Callertin sähköliikkeessä Hannoverissa vuosina 1914–1915.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 27. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. syyskuuta 1915. Hänet siirrettiin rintamakomennuksensa jälkeen 10. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 kapteeniksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet määrättiin Valkoiseen armeijaan komppanianpäälliköksi 5. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 23. maaliskuuta 1918 konekivääriupseeriksi 3. jääkärirykmentin esikuntaan. Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jolla myöhemmin on ollut nimet Jääkärirykmentti n:o 3, Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja Uudenmaan rykmentti, josta hänet määrättiin 11. toukokuuta 1918 alkaen 3. pataljoonan komentajaksi ja l. heinäkuuta 1919 alkaen rykmentinkomentajan apulaiseksi ja edelleen 1. tammikuuta 1920 rykmentin talouspäälliköksi. Talouspäällikön tehtävistä hänet siirrettiin 12. tammikuuta 1921 puolustusministeriöön, missä hänet määrättiin 1. helmikuuta 1921 vaatetustoimiston ja 13. syyskuuta 1921 alkaen intendenttiosaston päälliköksi. Hän on myös hoitanut Uudenmaan rykmentin komentajan tehtäviä lyhyitä aikoja vuosina 1918 ja 1919. Hän oli erikoiskomennuksella Kreikassa, Turkissa ja Romaniassa vuonna 1935.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan syttyessä hän palveli edelleen puolustusministeriön Intendenttiosaston päällikkönä ja välirauhan aikana palvelus jatkui edelleen aluksi samassa tehtävässä, mutta hänet siirrettiin myöhemmin Puolustusvoimain Pääesikunnan pääintendentiksi. Jatkosotaan hän osallistui Päämajan pääintendenttinä.[2] Sotavankien kuolleisuus Suomen vankileireillä oli noin 30%, mutta Gustafsson torjui vankien ruoka-annosten suurentamisen, koska ”rintamajoukkojenkin annoksia jouduttiin pienentämään”.[4] Geneven sopimuksen mukaan molemmille olisi tullut tarjota samansuuruiset annokset.[5]
Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen hän toimi Puolustusvoimien Pääesikunnan pääintendenttinä vuoteen 1947 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Vakuutusyhtiö Suomen pääedustajaksi. Mutta seuraavana vuotena hän siirtyi Mensa Oy:n myyntipäälliköksi ja Edustajaksi, missä tehtävässä oli aina vuoteen 1958 saakka.[2]
Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän oli tuntiopettajana Sotilashallinnollisilla kursseilla vuosina 1930–1933.[1][2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1919 ja sotatalouskomitean jäsenenä vuonna 1924. Armeijan pukukomitean jäsenenä hän toimi vuosina 1926–1927 ja Taloudellisen puolustusneuvoston jäsenenä vuonna 1929 sekä Valtion viljavaraston johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtajana vuonna 1929. Paikkarin torpan isännöitsijänä hän toimi vuonna 1931 ja Upseeriliiton johtokunnan jäsenenä vuonna 1932 sekä Vapaussodan invalidienliiton tilintarkastajana vuonna 1932. Suomalaisen oopperan taloudenhoitajana hän toimi vuosina 1923–1924 ja johtokunnan jäsenenä vuosina 1932 – 1939. Taloudellisen puolustusneuvoston jäsenenä hän toimi vuosina 1929–1939 ja Valtion viljavaraston johtokunnan jäsenenä vuosina 1929–1948. Oy Skohan johtokunnan jäsenenä hän toimi vuonna 1930 ja Valtion margariinitehtaan johtokunnan jäsenenä vuosina 1930–1948. Upseeriliiton johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1932–1950 ja Vapaussodan invalidien liiton tilintarkastajana vuosina 1932–1946 ja kunniajäsenenä vuodesta 1946 alkaen. Valkoisen kenraalin sotavanhusten kotisäätiön varapuheenjohtajana hän toimi vuonna 1932. Suomen punaisen ristin sairaalan johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1932–1958 ja Puolustuslaitoksen leski ja orpokassan valtuutettuna vuosina 1932–1934 ja tilintarkastajana vuosina 1934–1935 Jääkäriliiton johtokunnan varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1935–1936 ja puheenjohtaja vuosina 1937–1948 ja Jääkäriliiton Helsingin alaosaston puheenjohtajana vuosina 1933–1936. Valtion hankintakeskuksen varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1940–1947 ja Hacklin säätiön tilintarkastajana vuosina 1947–1958. Jääkärimuistomerkkisäätiön puheenjohtajana hän toimi vuosina 1944–1958. Hänet haudattiin Sammattiin.[1][2]
Toimet lehtitaloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi Sotilashallinnollisen Aikakauslehden päätoimittaja hän toimi vuosina 1930–1947 ja Suomen Vapaussodan toimituskunnan jäsenenä vuonna 1935. Hän on kirjoittanut myös julkaisemattoman tutkimuksen: Suomalaisten jääkärien marssi.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
                       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY, Porvoo 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g h i j k l Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Gustafsson, Paul: Koulupoika, korpraali, konsuli, s. 11–28. Helsinki: Kirjayhtymä. ISBN 951-26-4077-5.
- ↑ Karonen, Vesa: Nälkätalvi 1942 näännytti tuhansia sotavankeja – taustalla vaikuttivat kovat asenteet ja elintarvikepula Helsingin Sanomat. 6.6.2016. Arkistoitu 7.6.2016. Viitattu 7.6.2016.
- ↑ Convention relative to the Treatment of Prisoners of War. Geneva, 27 July 1929. (Artikla 11) International Committee of the Red Cross. Viitattu 7.6.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Syrjö, Veli-Matti: Gustafsson, Verner (1890–1959). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||
